Miten dinosaurukset oppivat kävelemään: Fossiiliset jalanjäljet paljastavat kävelyn evoluution

Jan Bartek – AncientPages.com –

Tutkimus keskittyy uudelleen tarkasteltuihin ja uudesti määriteltyihin archosauriform-vaakojälkiin, jotka on kerätty Bletterbachin GEOPARCin UNESCO:n maailmanperintöalueelta Italian Dolomiiteilta. Archosauriformit, dinojen ja nykyisten krokotiilien evoluution edeltäjät, jättivät nämä jäljet. Aiemmin tutkijat ryhmittelivät nämä jalanpolut varhaisen triasin jalanjälkien, kuten Protochirotheriumin, kanssa ja olettivat eläinten jo omistaneen pystyn, pylväsmäisen asennon.

Siltä osin, että tiimin, joka vertaili jalanjälkien morfologiaa Bolzanos luonnonhistoriallisen museon ja Rooman “La Sapienza” -yliopiston säilyttämiin näytteihin, totesi jalanjälkien kuuluvan uuteen lajiin, joka tunnetaan nimellä Pachychirotherium gardenaensis (“Gardena’sta peräisin oleva paksujalkainen chirotheriidilaji”).

Fysikaaliset mittaukset ja käsijalka-suhteet viittaavat siihen, että jalanjäljet voivat olla peräisin Erythrosuchidae-suvusta tai muista raskaaruumiisista archosauriform-lajeista.

Pachychirotherium gardenaensis -suvun ja -lajin uudet työmaterialit. A–D, UR 75/2, holotyyppi, oikea jalka–käsi-pari, konveksi hyporeliefi: A, ylhäältä vinosta valaistusta otettu valokuva; B, oikealta vinosta valaistusta otettu valokuva; C, valevärikorkeuskartta; D, tulkintapiirros. E–H, UR-NN 5, paratyyppi, vasen jalka–käsi-pari, konveksi hyporeliefi: E, ylhäältä vinosta valaistusta otettu valokuva; F, oikealta vinosta valaistusta otettu valokuva; G, valevärikorkeuskartta; H, tulkintpiirros. Kaikki mittakaavaviivat edustavat 5 cm. Lähde: Paleontology (2026). DOI: 10.1111/pala.70089

Tutkijat kartoittivat jalanjälkireittejä, jotka ulottuvat myöhäispermiiltä keskiträäsiin, ja osoittivat, että muutos oli asteittainen ja monivaiheinen pikemmin kuin äkillinen fyysinen muutos. Muinaiset esivanhempamat omistivat myöhäepermiillä klassin, leveän asennon; tämä asento muuttui vähitellen ja sai keskiträässä täysin pystyasennon. Kun eläimien runko mukautui, keskisormet pitkittyivät tukemaan nopeampaa ja juoksemiseen soveltuvampaa käyntiä; eläimet alkoivat kävellä vain varpailaan eivätkä lituillaan jaloillaan.

Muuten, ellerin sistematik olarak küçülmesi ağırlık dağılımını değiştirdi ve sonraki dinozurların iki ayak üzerinde başarılı şekilde yürümesini sağlayan biyolojik temeli sağladı.
Dr. Marchetti’nin belirttiği gibi, fosil ayak izleri kalıntılarının nadir olduğu durumlarda değerli biyolojik içgörüler sunar ve prehistorik hareketin doğrudan, canlı bir kaydını sağlar.

Tutkimus julkaistiin Palaeontology -lehdessä.